Vuonna 1991 Kuusamossa syntynyt Ville Paumola on kuulunut Quiksilver Suomi -teamiin jo pari vuotta. Rukalla pääasiassa laskeva superlupaus on kerännyt mainetta ja mammonaa useaan otteeseen ympäri Eurooppaa. Viime talven Andorran neljän TTR tähden kisassa 4. tila ja tämän talven 6. sija Pleasure Jameissa kertovat todelliset faktat nouren Villen laskutaidoista. Rauhallinen ja upea tyyli sekä temppujen varmuus ovat Villen tavaramerkki ja tekävät liikkeistä helpon näköisiä. Se on helppoa kun sen osaa!
Keskiviikkona 26 päivä maaliskuuta saavuttiin Andorraan 4 tähden TTR kisaan Total Fighteihin. Rahaa oli jaossa 17000 euroa joten palkinnot oli ainakin hyvät!
Meitä oli siellä paikan päällä joku yli 10 suomalaista, joten suomi edustus oli vahva. Kun tultiin Andorraan keskiviikkona, niin siellä oli tosi kova lumisade, mikä jatkui
torstain harjoituksiin asti. Lunta oli tullu tosi paljon, joten suurin osa vaan laski putskua ja jätti parkin vetämisen seuraavalle
päivälle, mikä oli ihan mahtavaa!
Perjantai oli siis karsinta päivä ja sää oli tosi hyvä, noin +15 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Parkissa oli kaksi linjaa
mistä sai valita mieluisemman:
- Paippi, jonka jälkeen tuli noin 18 metrinen gapi hyndä. Viimeisenä obstaakkelina oli butter box härveli.
- 20 metrinen hyndä, jonka jälkeen tuli semmonen nokka josta hypättiin sivusta ton gapi hyndän alastuloon. Viimeisenä obstaakkelina sama molemmissa linjoissa.
Itse päätin valita linjan missä oli tuo 20 metrinen hyndä, koska toisella linjalla en saanut vauhtia juuri yhtään ja tuomarit arvostivat kuulemma
enemmän kyseistä linjaa. Karsinnoista pääsi 15 finaaliin, jossa oli sitten suoraan finaaleihin kutsuttaja laskijoita. Suurin osa meistä pääsi
launtaina pidettäviin finaaleihin.
Launtaina noin 50 laskijaa havitteli paikkaa 16 parhaan joukkoon jotka pääsivät edelleen jatkoon. Ilma oli jälleen erittäin hyvä, täysin kirkas taivas ja liki 20 astetta lämmintä!
Meillä oli kaksi rania, joista parempi jäi voimaan. Pääsin 16 parhaan joukkoon superfinaaleihin, jotka pidettiin head to head menetelmällä eli laskettiin ns toisiaan vastaan ja huonommat pisteet saanut tippui. Ensimmäisellä ja seuraavalla kierroksella meillä oli vain yksi rani. Enemmän pisteitä finaaleissa saanut sai päättä kumpi menee ensin. Ensimmäisenä sain vastaani Stefan Karlssonin, joka päätti mennä ensin. Stefan kuitenkin kaatui ja tein varman ranin ja pääsin seuraavalle kierrokselle. Seuraavana tulikin sitten suomalainen Nuutti Niemelä vastaan. Nuutti päätti mennä ensin
ja teki hyndästä cab 9.
Minä tein hyndästä fs 10 step upista suoran ja butter boxista bs 1 ulos. Pääsin seuraavalle kierrokselle jossa vastassa oli Rudi Kröll. Nyt meillä oli 2 rania, joista parempi jäi voimaan ja voittaja pääsisi laskemaan ensimmäisestä sijasta. Rudi meni ensin ja teki hyndästä cab 9 jonka jälkeen päätin tehdä hyndästä fs 10, mutta se jäi noin 90 astetta vajaaksi ja jouduin hieman sketsailemaan. Toisella ranilla ajattelin tehdä fs 10 paremmin, mutta lumi oli mennyt jo niin pehmeäksi, että en saanut tarpeeksi vauhtia joten tein fs 9, jonka jälkeen step upista ss bs 1 ja butter boxista bs 1 ulos. Rudi teki toisella ranillaan myös fs 10 jonka ländäsi hyvin ja näin pääsi jatkoon, ja minä tulin neljänneksi, josta olin erittäin mielissään!
Ensimmäisestä sijasta kamppaili Ville Uotila ja Rudi Kröll jonka Ville voitti.
Kisat oli kyllä mielestäni tosi hyvät ja hyvin järjestetty, joten aijon kyllä ehdottomasti ensi vuonna mennä uudestaan! Reissu oli muutenkin pirun siisti sillä oltiin pari yötä Barceloonassa, mistä meidän lento sitten lähti suomeen. Ens vuonna pitää vaan ottaa oma skede mukaan!
1. Ville Uotila, FIN
2. Rudi Kröll, AUT
3. Victor De Le Rue, FRA
4. Ville Paumola, FIN
5. Jaakko Ruha, FIN
Lensin torstaina 13 maaliskuuta Prahaan, jossa sitten kentällä tapasin Tomi Toimisen ja jonkun Roxyn laskijan jonka nimeä en nyt muista hehe..
Sieltä ajeltiin sitten itse kisa paikalle Pec Pod Snetzkou:hun, jonne oli noin kolmen tunnin matka. Paikalla sato vettä ja lunta oli erittäin vähän, mutta yksi hyndä sinne oli saatu rakennettua. Kisat oli ilmeisesti tarkoitus pitää slopestylenä, mutta lunta ei riittänyt kun yhteen hyndään.
Kyseiset kisat jouduttiinkin perumaan viime vuonna huonon lumitilanteen vuoksi.
Perjantai oli sitten karsintapäivä ja sää oli järkyttävän huono. Taivaan täydeltä tuli räntää eikä laskemassa meinannut nähdä mitään. Olin onneksi
kutsuttuna kisoihin joten sain vaan kruisia rinteitä ja testata pari kertaa itse hyndän perjantaina. Hyndä oli aluksi aika sketsi mutta, kun siihen tottui niin se oli ihan ok. Sitä myös paranneltiin sitten finaaleihin. Suomalaisiakin oli perjantaiksi saapunut
Jeppe, Teo, Matti ja Tuomas jotka kaikki pääsivät karsinnoista lauantaina pidettäviin semifinaaleihin!
Launtaiksi sitten sääkin parani, taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi.
Semifinaaleissa oli kymmenen laskijaa karsinnoista ja noin saman verran kutsuttuja, josta sitten kymmenen pääsi itse finaaliin. Mä tein semifiinaleissa fs9 ja fs10 ja pääsin sitten finaaliin. Finaalit sitten menikin aika huonosti, sillä en ländännyt mitään. Ekalla ranilla tein fs9, johon tuli sitten revertti perään ja tokalla fs10 mikä meni liian pitkälle enkä ländännyt. Muilla suomalaisilla meni hyvin sillä Teo voitti, Matti oli toka ja kolmantena oli itse kisan istäntä Martin Cernik!
Illalla oli vielä Best trick kisa, mutta ei käyty hyppää ku pari kertaa sillä hyndä oli mennyt aivan peili jäähän.