Tampereelta kotoisin Kristiina opiskelee myöskin Sotkamon urheilulukion lumilautailulinjalla. Iloisena ja monipuolisena laskijana tunnettu Kristiina on laskenut Roxyn Suomi tiimissä jo useamman vuoden. Suomen naislautailun lupauksiin kuuluvan Kristiinan löydät puskemasta lähes jokaisesta Suomesta järjestettävästä kovatasoisista kisoista, mutta kaikista varmiiten kuitenkin Lapin kevät häppeninkien hulinasta.
Viime vuoden kesäkuussa pakkasin jälleen lautabägin täyteen ja otin junalipun Helsinkiin. Sieltä lähdettiin Elämysmatkan järjestämälle reissulle Norjan Stryniin, jonka ajankohta oli 15-22.6. Mukaan lähti kivan kokoinen porukka kavereita ympäri Suomen. Lähtö Helsingistä bussilla Turkuun, mistä lähti laiva Tukholmaan ja sieltä matka jatkui jälleen bussilla kohti Stryniä. Matkaa Tukholmasta sinne kertyy 900 kilometriä eli noin 12 tunnin bussimatka.
Saavuttuamme pitkän matkan jälkeen Strynin laskettelukeskukseen, Stryn sommerskiihin aurinko paistoi ja pilviä ei ollut näkyvissäkään. Hiihtokeskuksen ala-asema on yli 1000 metrin korkeudella, aika paljon korkeammalla kuin Suomen mäet. Hissejä on tasan kaksi, yksi tuolihissi ja ankkurihissi. Ensin joutuu menemään tuolihissillä jotta pääsee nousemaan ankkurihissillä korkeammalle. Hissinousun aikana sää saattaa muuttua yllättävän nopeasti aurinkoisesta pilviseksi tai sateeksi, perus Norjakeli. Ei kannata iloita liian aikaisin säästä Norjassa. Strynin hiihtokeskus on talvet kiinni koska on liikaa lunta pitääkseen keskusta auki. Sesonki alkaa siellä vasta kesäkuun alussa. Meidän siellä ollessa parkista löytyi kaksi isoa hyndää, kaksi pikkuista hyndää, picknick-table, flatdowni, yksi reili ja pressi. Isot hyppyrit olivat outoja ja hassun mallisia, reilejä ja pikku hyndiä oli tosi hauska jibbailla. Välillä oli vähän vaikea pysyä pystyssä kun lumi oli tosi pehmeetä ja lösähtänyttä. Wallride ja muut houkuttelevan näköiset reilit lojuivat vielä syrjässä odottamassa paikoilleen vientiä. Lopullisesti parkki valmistuu vasta kesäkuun vikalla viikolla.
Harmillista oli se että, yksi laskupäivä meni hukkaan kun oli niin kova tuuli ettei hissit kulkenut. Sääennusteet näyttivät sen verta huonolta seuraavallekkin päivälle että päätimme lähteä Hoddevikin rannalle koittamaan surffausta. Paikka sijaitsee noin kahden tunnin ajomatkan päässä Strynistä. Tilastollisesti kesäkuussa aaltojen korkeuden pitäisi olla keskimäärin 5 jalkaa eli jalan vähemmän kuin esim. Portugalissa. Mitään jättisuuria aaltoja ei näkynyt ja vesi oli jäätävän kylmää. Oli silti kiva kokeilla miltä se surffaaminen tuntuu. Polskimisen jälkeen tutustuimme Kylän muihin antimiin. Pienen surffikaupan omistaja lainasi meille omat kalliit longboardit lainaa, millä kurvailimme pitkin poikin kylän ainutta tietä.
Reissulta tarttui mukaan hauskoja ja hyviä kokemuksia
